Minun elämäni keskittyy tällä hetkellä hyvin paljon solmujen ympärille henkisesti ja ihan fyysisestikin. Minulla on pitkävartiset saappaat, joiden kiristämiseen ja solmimiseen menee aikaa. Minulla on narua, jolla aion opetella solmimaan hiukseni kauniisti. Minulla on solmio, johon olen opetellut tekemään kauniin kravattisolmun, myöhempiä käyttötarkoituksia varten.

Minulla on solmu sisälläni, koska en tiedä, mitä tapahtuu ensi syksynä. Se solmu ahdistaa paljon enemmän kuin annan ymmärtää. Minulla on sisälläni myös toinen solmu, sellainen joka yhdistää monta toisiinsa kuulumatonta asiaa kauniiksi ja tasapainoiseksi liitokseksi. Sen solmun en halua purkautuvan.

Ja se kissan tekemä solmu kaulakorussa.