Siinä vaiheessa kun loppuu ratio ja intuitio, on hypättävä. On otettava sellainen kierkegaardilainen askel. Edellisessä postauksessani kaipasin leijumista ja epävarmuutta, jonka kautta voisin löytää jonkinlaisen luottamuksen itseeni. Noin kaksitoista tuntia sen jälkeen, kun olin edellisen postaukseni kirjoittanut, jokin iso muutos lähti liikkeelle. Se tuli keskustelujen muodossa, ja myöhemmin niistä keskusteluista syntyi mahdollisuus hypätä ja sulkea silmät.

Hyppäsin. Jalkani alkavat vähitellen kantaa, ja olen huomannut, että on hetkiä jolloin olen vahvempi kuin koskaan ennen.