Olen tullut tunnetuksi eräänlaisena friikkimagneettina. Jos lähistöllä on yksikin epätoivoinen +40-vuotias mieshenkilö, joka on mahdollisesti hyvin onnettomassa avioliitossa tai jota on lyöty päähän niin kovaa, että verisuoni on aikanaan katkennut ja sen takia miehelle tulee muistikatkoksia, on enemmän kuin todennäköistä, että kyseinen mies tulee puhumaan juuri minulle. Kansallisuudella ei ole merkitystä.

Olen tavannut ulkotiloissa masturboivia miehiä kolmen valtion alueella. Yksi heistä pyysi minua auttamaan itseään. Kun en suostunut, kysyi vielä voinko lainata rahaa, luultavasti että pääsee asemalta kotiinsa kommarighettoon.
Olen tavannut avioliitto-/erektiohäiriökriiseissä kamppailevia keski-ikäisiä miehiä enemmän kuin itsekin keski-ikäiset kanssasisareni. Ja joka kerta ihmettelen, minkä takia nämä miehet valitsevat juuri minut kuuntelemaan avautumistaan. 
Olen tavannut keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat kadulla tarjonneet minulle rahaa tietyistä seksuaalisista palveluksista. En sitten tiedä kertooko tämä enemmän minusta itsestäni vai näistä miehistä. Mainittakoon, että summat eivät olleet erityisen suuria.
Olen tavannut mieshenkilön, jonka äidinkieltä en ymmärtänyt. Tämä on jo saavutus sinänsä, mutta sitten myöhemmin opin senkin kielen. Tämä samainen mies vei minut ensitapaamisellamme vieraassa valtiossa taksilla metsään, pakotti kävelemään kolme tuntia sandaaleissa hyttysten syötävänä samalla, kun mies itse käveli perässäni ja kertoi englanniksi naisista, jotka hän on murhannut haarukalla.
Olen tavannut brittiläisen lingvistin, joka yritti naittaa minua pojalleen ("sille toiselle, joka ei ole homo").
Olen tavannut kukkamekkoon ja lierihattuun pukeutuneen mummon, joka hakkasi verta ja hampaita syljeskelevää miestä kävelykepillään ja myöhemmin siirtyi neulomaan pikkuruista myssyä.
Ja sitten olen tavannut rockmuusikoita.