Kuinkakohan paljon minusta tekee juuri minut ne kirjat ja elokuvat, joita olen lapsuudessani lukenut ja katsonut? On mukava leikkiä ajatuksella, että olisin jotain ihan muuta, jos olisin lukenut vain lastenkirjoja sen sijaan, että olisin 9-vuotiaana siirtynyt Kingiin ja Steinbeckiin. Tai no, luin niitä lastenkirjojakin toki, mutta luulen, että kauhulla ja oikealla vakavalla aikuistenkirjallisuudella oli melko suuri vaikutus minuun. Entä jos vanhempani olisivat oikeasti kiinnittäneet huomiota siihen, mitä katson televisiosta?

Olisin vaaleahiuksinen, harrastaisin hiihtoa ja vesijuoksua, saunoisin mielelläni, tahtoisin romanttiset häät ja kolme lasta, osaisin neuloa ja iltaisin katselisin televisiosta visailuohjelmia. Olisin vähemmän dramaattinen ja konfliktien sijaan pyrkisin konsensukseen. Asuisin Karkkilassa, olisin lähihoitaja, kävisin kerran vuodessa Kanarialla ja tilaisin naistenlehtiä. Lakkaisin kynsiä kavereiden kanssa ja baarissa tilaisin makeita drinkkejä. Imisin niitä pillillä ja katselisin miehiä varovasti. Säästäisin rahaa, olisin kohtuullinen.

Mutta en ole.

So breathe on, little sister, breathe on
Ohh so breathe on, little sister, like a fool