Minä olen olemassa vain suhteessa muihin. Olisi naurettavaa ajatella solipsistisesti, että olisin ainoa olemassa ja että muut olisivat mielikuvitukseni tuotetta. Tai että olisi jokin entiteetti, jonka mielikuvitusta myös minä ja suhteet itseni ja muiden välillä ovat. Että sitä ollaan olemassa vain, jos on muita. Tarvitaanko havaitsijaa? Mennäänkö berkeleymäiseen silmien sulkemiseen ja sen vatvomiseen, kuuluko kaatuvasta puusta ääni ja katoaako huone? Katso, tässä on käsi. Tähän väliin.

PS. Jos joku lukijoistani sattuu olemaan sukunimeltään Kurina ja vieläpä ns. eligible bachelor, ilmoittakoon olevansa olemassa, niin voidaan olla suhteessa toisiimme.