Olen kuunnellut Bachia ja Gouldin hymistelyä. Sillä musiikilla on edelleen merkillinen kokoava voima. Vaikka maailmassa tapahtuisi mitä, niin kontrapunkti saa minut keskittymään ja muistamaan jälleen sen, mikä on olennaista. Minä löydyn teemojen välistä ja mustilta koskettimilta, hengitykseni on hemiola ja ruumiini asento kahveli-kahveli-puolikas. Selkärankani on jalkapöydän lävistävä tahtipuikko, raajani sopraano, altto, tenori ja basso. Vakaa syke, prima vista ja improvisaatio.
Vuosi sitten rakensin ajatuksen muutosta ja muutoksesta. Takerruin siihen minkä pystyin, mutta elämä tuli väliin ja osoitti olevansa minua vahvempi. Näytti minulle mitä todellisuudessa tahdoin, työnsi sen kurkustani alas ja pakotti vielä kiittämään. En tahtonut tai tahdoin, mutta minä en muuttanut. Muutos on todellinen tässä ja nyt yhä edelleen. Se on jatkuva virta ja avoin ovi toisensa perään.
Vakaus, jota vasten nojata.
Kommentit