Hyppäsin. Jalkani alkavat vähitellen kantaa, ja olen huomannut, että on hetkiä jolloin olen vahvempi kuin koskaan ennen.

Tahtoisin irtaantua rakentamistani kaavoista enemmän, mutten uskalla. Suhtautumistapani asiaan on todella ristiriitainen - jos en saa palautetta minulle epätavanomaisista valinnoistani, ajattelen ettei kukaan huomaa niitä ja muutos ei ole millään tapaa todellinen. Toisaalta pelkään sitä, että ihmiset huomaavat ja sanovat jotain. Siitä tulee vaivaantunut olo.

Yllätin itseni kaipaamasta Slovakiaa pitkästä aikaa niin konkreettisella tasolla, että alkoi itkettää. Slovakia oli minulle päättämättömyyden ja vastuuttomuuden aikaa, ja sitä minä nyt kaipaan. Kaipaan sitä, ettei tarvitse tehdä päätöksiä viikkoa pidemmälle aikavälille. Kaipaan sitä, että saattoi päähänpistona lähteä käymään yhdessä maailman kauneimmista ja hiljaisimmista kaupungeista. Tai että saattoi kiivetä hautausmaalle istumaan ja lukemaan. Ihmiset viettivät paljon aikaa hautausmaalla, ei siksi että se oli hautausmaa, vaan siksi että hautausmaat ovat puistoja. Hautausmaalla voi kokea paljon iloisia ja surullisia asioita. Nyt en enää tiedä, mitä hautausmaasta kirjoittaisin.

Olen löytänyt itseni yhä useammin polkemasta pyörällä mäkiä ylös ja toivomasta, että voisi mennä korkeammalle. Ja että siellä päällä olisi hautausmaa.

Olen jatkuvasti puolimatkassa.

Internetissä seikkaillessani olen useita kertoja törmännyt sellaiseen ihmeelliseen käsitykseen, että yhdyssanoilla ei chat-ympäristössä olisi niin väliä. Että merkitystä olisi vain sillä, että tulee ymmärretyksi. Minä olen täysin eri mieltä. Nimenomaan internetissä tekstin avulla kommunikoidessa kirjoitusvirheillä on merkitystä; se tekstihän luo jonkinlaisen visuaalisen kuvan siitä kirjoittajasta tekstin takana. Jos teksti on täynnä toinen toistaan typerämpiä yhdyssana- ja kongruenssivirheitä, tulee nuhjuinen vaikutelma. En minä kadullakaan tahdo yleensä puhua sellaisten ihmisten kanssa, jotka kuljeskelevat likaisissa ja risaisissa verkkareissa ja haisevat visuaalisesti.

Yrittäkää edes, ihmiset!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ovatko ihmiset ns. oikeassa elämässäkin yhtä rajoittuneita ihmissuhteidensa kanssa? Että jos ei nyt seurustele/ole naimisissa, mutta tahtoisi mahdollisesti seurustella/olla naimisissa, tähtääkö kaikki sosiaalinen toiminta kumppanin löytämiseen? Eikö silloin voi tutustua toisiin ihmisiin ystävyysnäkökulmasta? Onko ensin seurusteltava, yritettävä muodostaa "oikea suhde", ennen kuin voi antaa tilanteen taantua ystävyyden tasolle?

Entäpä sitten ne kahviseuraa hakevat. Eikö heillekin voida suoda se mahdollisuus, että pöydän toisella puolella kahvimukia pitelee henkilö, johon jossain vaiheessa rakastuu? Jos on alun perin etsinyt vain kahviseuraa, ei silloin sovi olla muuta vailla. Näinkö se menee?

Onko jokaisella suhteella mahdollisuus kehittyä koko elämän kestäväksi rakkaudeksi? Pitäisikö jokaiselle suhteelle antaa mahdollisuus? Onko välttämätöntä asettaa ihmissuhteen ympärille jonkinlainen viitekehys jo ennen kuin sitä edes on?

Ihmissuhdeshoppailua. Mennään kauppaan ja mielessä on kuva ideaalisuhteesta, se sisältää vaihtelevasti joko kahvia tai teetä tai seksiä. Sovitetaan muutamaa suhdetta. Otetaan se parhaiten istuva, jossa ei ole rumia kuvioita. Hylätään muutaman vuoden kuluttua. Ja jos ollaan ekologisia, muistetaan kierrättää.

Ammi: Iltaa. Elämää ajattelin..

C: Katsotaanpas mitä varastosta löytyy.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 --

C: Voi kuulkaas neiti, nyt on valitettavasti käynyt niin hassusti, että elämät ovat päässeet loppumaan. Laitetaanko kenties tilaukseen? Voi kyllä kestää jonkin aikaa.

A: Jos sellaisen sisällöllisesti mielekkään laittaisitte tilaukseen. Ovatkohan niiden toimitusajat minkälaisia? Olen kiireinen nainen, katsokaas. Alle puoli vuotta kuitenkin?

C: No tuota.. Jos katsotte tästä taulukosta, niin näette edustamiemme elämien ominaisuudet ja toimitusajat. Hinnoistahan luonnollisesti ei kannata puhuakaan, neidillehän nyt ei sovi laittaa kuin parasta. Tuleeko tämä kenties tulevan miehenne kortille?

A: Laitetaan sinne Herra Äksän piikkiin.

C: Meillä on myöskin lahjalista.. Niitä Merkittäviä Juhlia varten, tiedättehän... Meillä on tässä muutama erilainen aihe, joskin esimerkiksi tämä agraariaiheinen ei liene lainkaan neidin arvon mukainen, mikäli neidin ulkoasua on uskominen.

A: Niin.. Luulen, ettei sitä tarvita vielä vähään aikaan. Ainakin ne listalla esiintyvät trendituotteet voisi vaihtaa joihinkin klassikoihin.

C: Voitte tutustua luetteloon kaikessa rauhassa. Kenties kuppi teetä selaillessanne? Ja teeleipä marmeladilla?

A: Appelsiinimarmeladilla, kiitos. Ja teehen sitruunaa, ei sokeria. Ja marmeladia saa laittaa ihan reilusti.

C: Minäpä pyydän toimiston tyttöjä keittämään...

 --

C: Näin, olkaapa hyvä. Olikos sille elämälle jo mietitty käyttöä vai tuleeko ihan puhtaalta pöydältä?

A: Tämä on nyt hieman hetken mielijohteesta tapahtuva tilaus, että en ole vielä ehtinyt tarkemmin käyttötarkoituksia ajatella. Mutta luultavasti pitäisi olla melko kestävä. Kovaakin kulutusta sietävät pintamateriaalit ja luja rakenne.

C: Luulen, että nämä tuoreet mallit eivät ole tarpeeksi lujaa tekoa neidin tarpeita ajatellen. Eivät tee enää yhtä laadukkaita kuin aiemmin, ymmärrättehän. Pahoin pelkään, ettei tässä mapissa ole teille sopivaa, mikäli ihan vakavissanne olette harkitsemassa.

A: On se ihme, kun laatu vain huononee, vaikka materiaalit kehittyvät ja tekniikka menee eteenpäin.

C: On, eikä kehenkään enää voi luottaa. Mutta tuolla takahuoneessa saattaisi olla yksi mappi, josta voisi löytyä sopiva.

A: Ai ihanko?

C: Pieni hetki. Marjatta, tuotko sen tappiomapin? Ja vauhtia kans, ei tässä koko päivää ole aikaa odotella!

A: Tappiomappi? Kuulostaa pahalta.

C: No tuota... Se on varattu erikoistapauksille.

 --

C: Noin. Löysin elämänne, kestävää kekkosenaikaista mallistoa. Nyt tarvitsisin enää toimitusosoitteen.

A: Laitetaan tuonne xxx(at)xxxx.xx. Vai onko se kovinkin iso? Siinä tapauksessa laitetaan zzzz(at)zzzz.zzz.

C: Anteeksi, tarvitsisin ihan fyysisen toimitusosoitteen. Ei tuollaisia digitaalisesti toimiteta.

A: Ai analoginen elämä, vai? Eihän sellaisella mitään tee.

A kiittää B:tä keskusteluista ja ymmärryksestä.

Olen tavannut ulkotiloissa masturboivia miehiä kolmen valtion alueella. Yksi heistä pyysi minua auttamaan itseään. Kun en suostunut, kysyi vielä voinko lainata rahaa, luultavasti että pääsee asemalta kotiinsa kommarighettoon.
Olen tavannut avioliitto-/erektiohäiriökriiseissä kamppailevia keski-ikäisiä miehiä enemmän kuin itsekin keski-ikäiset kanssasisareni. Ja joka kerta ihmettelen, minkä takia nämä miehet valitsevat juuri minut kuuntelemaan avautumistaan. 
Olen tavannut keski-ikäisiä miehiä, jotka ovat kadulla tarjonneet minulle rahaa tietyistä seksuaalisista palveluksista. En sitten tiedä kertooko tämä enemmän minusta itsestäni vai näistä miehistä. Mainittakoon, että summat eivät olleet erityisen suuria.
Olen tavannut mieshenkilön, jonka äidinkieltä en ymmärtänyt. Tämä on jo saavutus sinänsä, mutta sitten myöhemmin opin senkin kielen. Tämä samainen mies vei minut ensitapaamisellamme vieraassa valtiossa taksilla metsään, pakotti kävelemään kolme tuntia sandaaleissa hyttysten syötävänä samalla, kun mies itse käveli perässäni ja kertoi englanniksi naisista, jotka hän on murhannut haarukalla.
Olen tavannut brittiläisen lingvistin, joka yritti naittaa minua pojalleen ("sille toiselle, joka ei ole homo").
Olen tavannut kukkamekkoon ja lierihattuun pukeutuneen mummon, joka hakkasi verta ja hampaita syljeskelevää miestä kävelykepillään ja myöhemmin siirtyi neulomaan pikkuruista myssyä.
Ja sitten olen tavannut rockmuusikoita.

Kaksi näistä jopa viittaa minuun. Muutama muukin voisi.